Olen sitä mieltä, että ruokakasvatus on ensisijaisesti kodin vastuulla. Mutta kavereilla on taatusti vaikutusta siihen, miten koulussa syödään. Ja se vanhempien tulee nähdä voidakseen ottaa paremmin vastuuta ruokakasvatuksesta.
Terveisiä vanhempien kouluruokailusta
En aijo väittää saaneeni kouluruokailussa gourmee a la carte annosta. Mutta todistan saaneeni ravitsevaa, lämmintä, aika neutraalin makuista ruokaa sekä raikkaan sesongin mukaisen salaatin ja kylmää piimää. Siis aterian, jolla vatsani täyttyi. Täyttyi niin, että en tarvinnut ruisleipää ja levitettä, jotka ulkonäön puolesta olisivat kyllä kelvanneet muuten.
En näe ruoassa mitään syytä miksi ruoka ei kelvannut lapsille.
Vanhempien pitäisi nähdä lastensa kouluruoka-annoksen koko!
Tutkijaminäni seurasi lasten tarjottimien sisältöä luokkien kulkiessa ohitseni pöytiinsä. Uskallan väittää, että yhdeksän tarjotinta kymmenestä ei täyttänyt 1/3 lapsen päivän ravinnonsaanti tarpeesta. Monen, niin tytön kuin pojankin iästä riippumatta, annokset olivat niin pieniä kuin vain linjastossa he pystyivät ottamaan joka lajia.
En saanut vaikutelmaa lasten pienten annosten olevan halua päästä nopeammin pois. Ja joka tapauksessa ruokalassa täytyi istua vaikka tyhjän lautasen edessä tietty aika ennen kuin sai lähteä.
En kysellyt lapsilta miksi ruoka ei kelpaa etten olisi lietsonut haukkumiskilpailua. Toivon esimerkkini jättävän itämään edes pienen positiivisen mielikuvan ruoasta.
Vanhempien tulee nähdä kouluruokailu eikä vain maistaa kouluruokaa
Tärkein anti minusta vierailussa oli nähdä oman lapsen käyttäytyminen ruokailussa otetun ruoan määrää myöden.
Suosittelen, että mahdollisimman moni vanhempi saisi saman annin vierailemalla kouluruokailussa. Tiedän ajatuksen lapsilauman keskelle joutumisesta hirvittävän joitakin, mutta se on just se juttu mitä suosittelen.
Menemällä lauman keskelle pystyn aidosti kotona ottamaan puheeksi mitä lapseni tuumaa omasta kouluruokailustaan ja kavereidensa tavasta syödä. Voin ohjata lastani pohtimaan olisiko hänellä syytä ottaa oppia joltakin kaverilta ja jättää jonkun kaverin opit oppimatta itse.
Vierailulla vanhemmat voisivat ehkä havahtua, että heidän kotona reippaasti syövä lapsensa kilpailee koulussa muiden mukana kuka syö vähiten. Opettajalla ei ole vertailukohtaa kotiin apuna.
Hyvät tavat kunniaan!
Ruokailussa vierailevien vanhempien on hyvä muistaa olevansa vieraana ja esimerkkinä.
Lisäoppia ja kertausta hyvistä tavoista voisi mennä hakemaan vaikka heti ensi viikolla kun kouluissa on tapakasvatuksen teemaviikko (16.-20.9.2013).
Aiheesta lisää:
- Opetushallituksen tietoisku vanhemmille Tapakasvatuksen teemaviikoista (www.edu.fi -sivut)
- Vuoden luokanopettaja 2013:n blogikirjoitus "Ruokarauha ja yhdessä syöminen". Pro peruskoulu -blogi 21.8.2013
p.s. Lapsista vierailumme kouluruokailussa oli kiva, jopa omista alakouluikäisistä lapsistamme. Meistä mieheni kanssa vierailumme oli kivaa, opettajat ja ruokapalveluhenkilökuntakin jutteli mukavia kanssamme. Mutta toki olimme systeemille häiriöksi viemällä paikkoja oppilailta änkemällä samaan pöytään kuin lapsemme.
Kiitämme koulua ja ruokapalvelua mahdollisuudesta nähdä lastemme arkea ja olla osaltamme tekemässä todeksi puheita koulun ja kodin yhteistyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti